Taas on kesästä mennyt kohta puolet, ja edellisestä kirjoituksesta 3kk.. Ja en ainakaan tässä välissä ole hirveästi laihduttanut. Paino ei ole noussut onneksi, mutta ei myöskään laskenut yhtään.
Karkkia on tullut syötyä melkeinpä päivittäin ja viikonloppuisin tietenkin grilliruokia. Viikollakin joskus (oikeastaan aika usein) töistä väsyneenä en ole jaksanut tehdä ruokaa, vaan olen tullut kotipizzan tmv kautta kotiin. Kuulostaa hirveältä, eikö?
Ja melkein joka ikinen ilta on maha kipeänä tai huono olo. Ja joka ikinen ilta ajattelen että miksi teen näin? Miksi syön näin huonosti että tulee paha olo? Mutta sitten taas seuraavana päivänä kuitenkin sama homma uusiksi..
Olen huomannut nyt sen, että olen alkanut syödä karkkia, ja etenkin suklaata lohtusyömisenä. Ennen en sitä tehnyt, mutta nyt jos on ollut jotain sanomista avomiehen kanssa esimerkiksi, niin saatan lähteä kauppaan ja ostaa suklaata, sillä se tuntuu oikealta. Se on tuki ja turva, joka on huono asia, ja siitä täytyisi päästä eroon. Tuntuu että olen kuin alkoholisti joka tarttuu aina pulloon kun on asiat huonosti. Eikä se alkoholi paranna niitä asioita, kuten ei suklaakaan.
Jos mennään siihen asiaan joka sai minut taas kirjoittamaan.. Se oli eilinen joka oli pieni järkytys, tai aika suurikin. Tutkiskelin eilen alasti peilin edessä saamiani rusketusrajoja, ja katselin siinä takamustani johon oli tullut myös rajaa kun olin eilen koko päivän bikineillä. Ja katselin siinä hieman kauemman kuin normaalisti itseäni katsoisin ja sitten koin järkytyksen. Minulla menee yli 4 avonaista kämmentä YHTEEN pakaraan, eli 2 ylemmäs ja 2 alemmas, jos joku tajusi. Ja miehellä menee yksi avonainen kämmen yhteen pakaraan. Siis mun koko ahteri on leveempi ku 4 avonaista kämmentä vierekkäin! Ihan hirveeltä tuntui tajuta se. Sanoin miehellekkin että etkö sä oo voinu sanoa koskaan että mulla on NÄIN iso takamus.. Mutta olihan se totta kun se sanoi että mitäköhän siitäki olis seurannut jos se olis niin sanonut. Nojoo.. Mutta onneksi tajusin sen nyt. Oonhan mä tajunnut että se on iso, mutta että näin iso... HUH!
Nyt tuli sellanenki järkytys, että saa nähdä oliko tämä hyvä asia laihduttamisen kannalta. Toivottavasti. Suklaata olis kaapissa nytkin, mutta eipä tee enää yhtään mieli sitä. Katsotaan nyt toki tänään kun tulen töistä illalla nälkäisenä ja verensokerit alhaalla että miten on, mutta ehkä pitäis keksiä jotain syömistä iltapäiväksi töihin, ettei ne verensokerit ehdi laskea niin alas. Itsestähän se kaikki on kiinni. Tuntuu vain että kun on näin huono itsekuri että se on mahdotonta, mutta sainhan mä viime vuoden keväänäkin laihdutettua itseni sinne normaalipainoon..
Katsotaan siis taas uudemman kerran miten homma on lähtenyt käyntiin. Toivottavasti hyvin!
Karkkia on tullut syötyä melkeinpä päivittäin ja viikonloppuisin tietenkin grilliruokia. Viikollakin joskus (oikeastaan aika usein) töistä väsyneenä en ole jaksanut tehdä ruokaa, vaan olen tullut kotipizzan tmv kautta kotiin. Kuulostaa hirveältä, eikö?
Ja melkein joka ikinen ilta on maha kipeänä tai huono olo. Ja joka ikinen ilta ajattelen että miksi teen näin? Miksi syön näin huonosti että tulee paha olo? Mutta sitten taas seuraavana päivänä kuitenkin sama homma uusiksi..
Olen huomannut nyt sen, että olen alkanut syödä karkkia, ja etenkin suklaata lohtusyömisenä. Ennen en sitä tehnyt, mutta nyt jos on ollut jotain sanomista avomiehen kanssa esimerkiksi, niin saatan lähteä kauppaan ja ostaa suklaata, sillä se tuntuu oikealta. Se on tuki ja turva, joka on huono asia, ja siitä täytyisi päästä eroon. Tuntuu että olen kuin alkoholisti joka tarttuu aina pulloon kun on asiat huonosti. Eikä se alkoholi paranna niitä asioita, kuten ei suklaakaan.
Jos mennään siihen asiaan joka sai minut taas kirjoittamaan.. Se oli eilinen joka oli pieni järkytys, tai aika suurikin. Tutkiskelin eilen alasti peilin edessä saamiani rusketusrajoja, ja katselin siinä takamustani johon oli tullut myös rajaa kun olin eilen koko päivän bikineillä. Ja katselin siinä hieman kauemman kuin normaalisti itseäni katsoisin ja sitten koin järkytyksen. Minulla menee yli 4 avonaista kämmentä YHTEEN pakaraan, eli 2 ylemmäs ja 2 alemmas, jos joku tajusi. Ja miehellä menee yksi avonainen kämmen yhteen pakaraan. Siis mun koko ahteri on leveempi ku 4 avonaista kämmentä vierekkäin! Ihan hirveeltä tuntui tajuta se. Sanoin miehellekkin että etkö sä oo voinu sanoa koskaan että mulla on NÄIN iso takamus.. Mutta olihan se totta kun se sanoi että mitäköhän siitäki olis seurannut jos se olis niin sanonut. Nojoo.. Mutta onneksi tajusin sen nyt. Oonhan mä tajunnut että se on iso, mutta että näin iso... HUH!
Nyt tuli sellanenki järkytys, että saa nähdä oliko tämä hyvä asia laihduttamisen kannalta. Toivottavasti. Suklaata olis kaapissa nytkin, mutta eipä tee enää yhtään mieli sitä. Katsotaan nyt toki tänään kun tulen töistä illalla nälkäisenä ja verensokerit alhaalla että miten on, mutta ehkä pitäis keksiä jotain syömistä iltapäiväksi töihin, ettei ne verensokerit ehdi laskea niin alas. Itsestähän se kaikki on kiinni. Tuntuu vain että kun on näin huono itsekuri että se on mahdotonta, mutta sainhan mä viime vuoden keväänäkin laihdutettua itseni sinne normaalipainoon..
Katsotaan siis taas uudemman kerran miten homma on lähtenyt käyntiin. Toivottavasti hyvin!
0 kommenttia: