Taistelu kiloja vastaan

Olen kauan mielessäni pyöritellyt erilaisia vaihtoehtoja, että mitä antaisin itselleni "palkinnoksi" jos saavutan tiettyjä rajoja. Olen huomannut monista blogeista että monet käyttävät kyseistä menetelmää, ja saavatkin paremmin tuloksia aikaan. Mielessäni on siis pyörinyt matka ulkomaille. Jos viroa ja ruotsia ei lasketa, olen ollut vain teneriffalla käymässä, ja tästäkin on aikaa jo 5 vuotta. Jos ja kun saavutan alle 60kg lukeman, sallin itselleni ulkomaanmatkan! Ja nyt en siis tarkoita sitä, että pidän hirveää nälkäkuuria ja teen nesteenpoistoja että saan 10kg pois, vaan että ne kilot oikeasti lähtee ja pysyvätkin samoissa lukemissa jonkun aikaa. Ja jos varaan matkan kun painoni on 60kg, on siitä vielä paljon aikaa saada se alemmaksi ennen matkaa. Mutta siis pudotettavaa on 10kg, joten ihan vielä en ole lähdössä matkalle.

Luultavasti euroopan maissa täytyy kuitenkin pysytellä, sillä rahaa meillä ei ole kuin roskaa. Ja kun tuo mies ei ole edes ollut ruotsia lukuunottamatta ulkomailla, niin eihän sille voi antaa shokkia heti ja istuttaa sitä koko päiväksi lentokoneeseen. Heh, noh katsotaan myöhemmin että ollaanko tässä lähdössä jonnekkin vai ei.. :)

Mutta ihan tällaset perus turistikohteetkin vois olla ihan ok tällasille ei niin paljon matkanneille, kuten malta, espanja, kypros, turkki, ranska jne..


Ihanaa haaveilla, ja jos teen kovasti töitä, ehkä voin myös toteuttaa haaveeni.

Ja minähän aion toteuttaa!

Löysin netistä tällaisen palvelun, joka vaikuttaa aika mielenkiintoiselta. Kannattaa siis käydä katsomassa. Pääset sivustolle painamalla kuvasta.

Kyseessä on siis sivusto, jossa voi pitää kirjaa liikkumisista. Mielestäni näytti tosi kivalta, ja aion varmasti ruveta käyttämään kyseistä sivustoa kunhan opin miten se kunnolla toimii ja kunhan nämä helteet on ohi. Mulla nimittäin on sen verran huono kunto etten varmasti lähde tuonne +30 asteeseen pyöräilemään, ja varsinkin kun lämpötila on auringossa vieläkin enemmän. Ja illatkin on nyt niin lämpimiä, että odotan kyllä vielä nämä pahimmat päivät ohi ja sitten lähden pyörälenkille. Lupaan ja vannon!

Tänään syömiset on ollut 1100kcal eli ihan ok.. Nyt tosin tuo mies huutelee että tekiskö sun mieli jotain.. Eli se haluaa syödä varmasti jotain tosi kaloripitoista, kuten jätskiä tällä kelillä.. En tiedä uskallanko vastata sille että joo.. Ehkä mä meen syömään vaan niitä riisikakkuja. tai omenaa. ...tai jätskiä.

Taas on kesästä mennyt kohta puolet, ja edellisestä kirjoituksesta 3kk.. Ja en ainakaan tässä välissä ole hirveästi laihduttanut. Paino ei ole noussut onneksi, mutta ei myöskään laskenut yhtään.
Karkkia on tullut syötyä melkeinpä päivittäin ja viikonloppuisin tietenkin grilliruokia. Viikollakin joskus (oikeastaan aika usein) töistä väsyneenä en ole jaksanut tehdä ruokaa, vaan olen tullut kotipizzan tmv kautta kotiin. Kuulostaa hirveältä, eikö?

Ja melkein joka ikinen ilta on maha kipeänä tai huono olo. Ja joka ikinen ilta ajattelen että miksi teen näin? Miksi syön näin huonosti että tulee paha olo? Mutta sitten taas seuraavana päivänä kuitenkin sama homma uusiksi..

Olen huomannut nyt sen, että olen alkanut syödä karkkia, ja etenkin suklaata lohtusyömisenä. Ennen en sitä tehnyt, mutta nyt jos on ollut jotain sanomista avomiehen kanssa esimerkiksi, niin saatan lähteä kauppaan ja ostaa suklaata, sillä se tuntuu oikealta. Se on tuki ja turva, joka on huono asia, ja siitä täytyisi päästä eroon. Tuntuu että olen kuin alkoholisti joka tarttuu aina pulloon kun on asiat huonosti. Eikä se alkoholi paranna niitä asioita, kuten ei suklaakaan.

Jos mennään siihen asiaan joka sai minut taas kirjoittamaan.. Se oli eilinen joka oli pieni järkytys, tai aika suurikin. Tutkiskelin eilen alasti peilin edessä saamiani rusketusrajoja, ja katselin siinä takamustani johon oli tullut myös rajaa kun olin eilen koko päivän bikineillä. Ja katselin siinä hieman kauemman kuin normaalisti itseäni katsoisin ja sitten koin järkytyksen. Minulla menee yli 4 avonaista kämmentä YHTEEN pakaraan, eli 2 ylemmäs ja 2 alemmas, jos joku tajusi. Ja miehellä menee yksi avonainen kämmen yhteen pakaraan. Siis mun koko ahteri on leveempi ku 4 avonaista kämmentä vierekkäin! Ihan hirveeltä tuntui tajuta se. Sanoin miehellekkin että etkö sä oo voinu sanoa koskaan että mulla on NÄIN iso takamus.. Mutta olihan se totta kun se sanoi että mitäköhän siitäki olis seurannut jos se olis niin sanonut. Nojoo.. Mutta onneksi tajusin sen nyt. Oonhan mä tajunnut että se on iso, mutta että näin iso... HUH!

Nyt tuli sellanenki järkytys, että saa nähdä oliko tämä hyvä asia laihduttamisen kannalta. Toivottavasti. Suklaata olis kaapissa nytkin, mutta eipä tee enää yhtään mieli sitä. Katsotaan nyt toki tänään kun tulen töistä illalla nälkäisenä ja verensokerit alhaalla että miten on, mutta ehkä pitäis keksiä jotain syömistä iltapäiväksi töihin, ettei ne verensokerit ehdi laskea niin alas. Itsestähän se kaikki on kiinni. Tuntuu vain että kun on näin huono itsekuri että se on mahdotonta, mutta sainhan mä viime vuoden keväänäkin laihdutettua itseni sinne normaalipainoon..

Katsotaan siis taas uudemman kerran miten homma on lähtenyt käyntiin. Toivottavasti hyvin!